Vastaheitto.com

Tervehdys kaikille lukijoille! Kerrankin myös ylläpitäjänä pääsee kirjoittamaan omista ajokokemuksistaan, erikoislaatuista mutta mielenkiintoista, aivan kuin drifting lajinakin.

Kuva: Tapio Sumia

Vaikka olen ollut drifting-miehiä isolla sydämellä jo vuosikausien ajan, on ajamishommiin pääseminen ollut pitkähkö projekti. Kilvanajopuuhat Roadsport A-luokassa ovat pitäneet huolen siitä, että vapaa-aika on ollut kortilla jo vuodesta 2006. Siispä ajauduin toimihenkilö- ja tuomarihommiin FPDA:n alkuvuosiksi.

Viime vuonna päätin, että välillä voisi pitää vaikka ihan pelkästään hauskaakin ajoharrastuksen tiimoilla. Kaikelle on aikansa, ja tilasin Japanista Nissan Skyline R32 GTS-t:n “luisukoheltimeksi”. Auto saapui lokakuussa ja osoittautui hyväksi hankinnaksi, en edes harkinnut laitteen myymistä sen ensimmäistä kertaa satamassa nähtyäni. Siitä asti suunnitelma on ollut vain ajaa niin paljon kuin mahdollista, ilman tulospaineita tai muita tavoitteita, kuin puhdas hauskanpito.

Kuva: Terhi Mikkola

Kisadebyyttini suoritin Joutsassa FPDA R4 yhteydessä. Rata oli oikein mukava ja sopivan haastava varsinkin alitehoiselle ja vakion painoiselle Skylinelle. Autoa kun ei sen kummemmin ole viritetty, vain vähän suurempi ahdin ja polttoainesuuttimet on päivitetty pellin alle. Juuri tällaisena, hyvällä alustalla mutta rajallisella voimareservillä varustettuna, Skyline on opettanut kuskilleen ajamisesta enemmän, kuin yksikään auto aiemmin. Oman autokontrollin kehityksen huomaaminen on palkitsevimpia tunteita mitä tiedän.

Kuva: Jussi Nieminen

Alastaroon lähdin sellaisilla mietteillä, että ei ole läheskään varmaa pystyykö kalustolla suorittamaan yhtäkään puhdasta suoritusta. Alastaron rataprofiili kun on tunnetusti voima-autoja suosiva pitkien suoriensa ansiosta. Lähdin kuitenkin jälleen kokeilemaan omia rajojani ja viettämään mukavaa viikonloppua hyvässä seurassa. Vuosien saatossa monista kuskeista ja toimihenkilöistä on tullut kavereita, joita on aina mukava nähdä. Jopa selostaja Leiskaa, vaikka se aina vinoileekin kaikille.

Auto tuotiin paikalle jo perjantaina, jolloin se saatiin kätevästi myös katsastettua. Lauantaiaamulle jäi siten vain varikkoteltan pystytys ja henkinen valmistautuminen päivän ajoihin.

Kuva: Jussi Nieminen

Ohjaajakokouksessa kerrottiin päivän tuomarointikriteerit. Ajolinjavaatimus oli hurja 10 cm tarkkuus kolmen sisäkaarteen clipping pointin osalta. Entryssä saisi käyttää käsijarrua ilman suurempia vähennyksiä, mikä on Lemminkäisen mutkan profiilille ihan asianmukainen linjaus. Itse tosin haluan aina irroittaa pidon painonsiirrolla ennen käsijarruun koskemista, jotta saan auton kunnolla poikittain samantien.

39 ilmoittautunutta kuljettajaa oli jaettu neljään lajittelu- ja harjoitusryhmään. Olin ryhmässä A, joten pääsin ensimmäisten joukossa tutustumaan rataprofiiliin. Ensimmäinen veto meni ajamaan opetellessa, kierrokset tippuivat liian alas ja suoristuin pari kertaa. Toisesta vedosta lähtien löysin jo hyvän rytmin ja pystyin hienosäätämään ajolinjaa ja kulmaa joka ajolla pikkuisen paremmaksi.

Kuva: Jussi Nieminen

Jopa Lemminkäisen jälkeisen suoran linkitys onnistui, joskin ultraloivalla kulmalla venyttäen ja hurjalla painonsiirrolla avustetulla puolenvaihdolla jatkaen. Käsijarrulla joutui pidentämään luistoa melkoisesti. Ei optimaalista pisteytyksen kannalta, mutta palkitsevaa kuitenkin saada kokoon yhtenäisiä suorituksia ilman oikenemisia.

Kuva: Janne Tuikka

Toiset treenit sujuivat samoissa merkeissä, lähestyin auton suorituskyvyn äärirajoja paikkapaikoin suoritusten aikana. Eturenkaan syrjät rohisivat lokasuojiin ja reaktiovarsiin auton alustassa, kun hidastusalueilla pystyin hakemaan kääntyvyyden rajoja. Yhtään vetoa en pyörähtänyt enkä ajanut radalta ulos, johon olin erittäin tyytyväinen. Tutkamies Juuso kertoi entrynopeuksieni olleen 120 km/h molemmin puolin, joka oli myös erittäin mukava kuulla.

Lajitteluissa sai jokainen yhden lämmittelyajon ja kaksi arvosteltavaa yritystä. Lämmittelyyn jonottaessani puntaroin strategiaani, Joutsassa pyörähdin samaisella vedolla ja silloin loputkin lajitteluvedot menivät ihan plörinäksi. Päätin kuitenkin lähteä heti lämmittelyistä ajamaan täysillä, olihan alla virheetön treenijakso ja hyvä fiilis radan suhteen. Lämmittelyveto jäikin päivän parhaakseni, harmi ettei lämmittelyjä arvostella tuomaroinnissa.

Kuva: Jussi Nieminen

Ennen ensimmäistä arvosteltavaa ajoani alkoi sitten sataa vettä. Lähtökiihdytyksessä koitin tunnustella pitoa, jota kyllä tuntui olevan lähes kuivan radan veroisesti. Kun saavuin entryalueelle, oli tilanne kuitenkin toinen. Irtokumia oli niin paljon enemmän, että kostunut rata oli saippuanliukas. Sekunnin kymmenys luiston aloituksen jälkeen tiesin, että pitkäksi menee ja reilusti!

Survoin jarrupolkimen kohti rintapeltiä ja pyöräytin auton kokonaan ympäri täydet 360 astetta. Vauhti loppui juuri hiekan reunoille niin, että keula haukkasi hiekkaa. Ilmeisesti maa-ainesta lenteli konehuoneeseen sen verran, että sekä ilmastoinnin että ohjaustehostajan hihnat rispaantuivat riekaleiksi.  Viileänä syyspäivänä ei ilmastointi ollut aivan kriittinen suorituksen kannalta, mutta tehostajan pumpun ollessa poissa pelistä ei ajo sujunut.  Siispä toinen arvosteltava veto meni läpiajoksi.

Pyörimiset harmittivat pienen hetken, mutta lopulta päivä oli kuitenkin ollut erittäin antoisa. Sain taas ajaa Suomen parhaiden tuomareiden tekemällä hienolla rataprofiililla ja etsiä omia ja kaluston rajoja, ehkä jopa työntäen niitä hieman pidemmällekin. Myös finaalien seuraaminen katsomosta oli jännittävää, varsinkin kun niin monta uutta nimeä oli sekoittamassa tutumpaa pakkaa.

Vajaan parin viikon päästä Jurvassa taas yritetään top 16-paikkaa. Siihen asti – Keep Drifting Fun!

Lämmitelkää leukaperienne lihaksisto huolellisesti, sillä kun painatte play-nappia on kasvoille odotettavissa krampinomainen virnistys seuraavan 9 minuutin ajaksi. Mikäli kuvauksen mukaisia oireita ei esiinny, suosittelen ottamaan yhteyttä lääkäriin.

Olen Riku Ranne, syntymävuosi 1986 ja kotoisin Laihialta. Driftingiin kiinnostukseni alkoi vuonna 2007, kun olin katsomassa ensimmäistä kertaa driftingiä Botniaringillä. Hyvin pian sen jälkeen haettiinkin Kalajoelta vanha sprintti-Escortti aihioksi, mistä ruvettiin tekemään drifting/sprinttiautoa.

Kuva: Toritech Drift Team

Vuonna 2008 ajoin ensimmäisen kisani X-tremen tulokasluokassa Alastarolla, mistä tuli voitto ja Botnialla ajoin saman luokan kisan ollen sielä kolmas.

Kuva: Toritech Drift Team

Vuonna 2009 autoa päiviteltiin mm. Cosworthin moottorilla ja siirryin ajamaan FPDA:n pro-luokkaa ja sieltä tuli heti ensimmäisestä kisasta voitto. Kauden päätteeksi olin sarjan 4. vaikka jäi viimeinen kisa ajamatta teknisten murheiden vuoksi.

Kuva: Jussi Nieminen

Täksi vuodeksi hylättiin Cosworthin moottori tallin nurkkaan ja nostettiin Audin 5-sylinterinen 2.2 20vt moottori suorakytkentälaatikolla maustettuna Escon nokalle siinä toiveessa, että päästään teknisistä murheista eroon. Toisin kuitenkin kävi, kun “heikoin lenkki” siirtyi perään. Niitä on tänä vuonna hajonnut jo 4kpl ja sitä myötä koko kausi on mennyt vähän niin sun näin.

Kuva: Toritech Drift Team

Botniaringillä käytiin ajamassa testimielessä Radalle.comin kisa ennen FPDA:n Alastaron kilpailua. Kun siellä hajosi taas kaksi perää, oli aika tehdä asialle jotakin. Viikon aikana sovitettiin mekaanikkojen Udon ja Teron kanssa uusi taka-akseli Escorttiin siinä toiveessa, että päästään peräongelmista eroon ja hyvältä näyttää ainakin vielä sen suhteen.

Ahtimia ollaan myös kokeiltu neljää erilaista, ja nyt näyttäisi olevan toimiva paketti. Lds-Turbo toimitti modatun Holset HX40 Superin perjantaina ennen lauantain kisaa ja siihen ei voi olla kun tyytyväinen!

Alastaron kisaan lähdettiin tietysti voittamaan niinku jokaiseen kisaan, mutta pieni pelko oli että mistä löytyy se seuraava sulake. Ensimmäisissä treeneissä tuntui, että oliskohan kuskin vaihto paikallaan, kun ei hommasta tahtonut tulla yhtään mitään. Päivän toisiin treeneihin vaihdettiin erilaiset renkaat, silloin rupesi tuntumaan, että tästähän voi tullakkin jotakin, omasta mielestä tuli jo ajettua muutama hyväkin suoritus.

Kuva: Juhapekka Haapoja

Lajitteluihin lähdin sillä periaatteella, että turha sitä on varmistella yhtää mitään jos meinaa kaavioon päästä. Ensimmäinen veto meni heti ensimmäisestä mutkasta lähtien mönkään ja sitten vielä tippui toinen takarengas hiekalle, niin tuli auttamatta 0 pistettä. Toiseen vetoon lähdin samalla periaatteella ja se onnistui hyvin, vaikka tulinkin vähän ”ylikovaa” viimeiseen kurviin. Onneksi renkaat pysyi radalla. Tuloksena oli lajittelun 5. sija.

Kuva: Janne Tuikka

Top 16 kaavio ajettiinkin sitten märällä ja siinä sain vastaani Team Falkenin Leif “Leffe” Häuselmannin. Ensimmäisessä vedossa ajoin edellä ja Leffe teki virheen, veto meni mulle 7-0. Toisessa vedossa ajoin perässä vähän varmistellen ja tulos oli 6-6. Menin jatkoon tästä parista 14-6.

Kuva: Juhapekka Haapoja

Top 8 kaaviossa sain vastaan Petri Uusi-Pohjolan. Ensimmäisessä vedossa lähdin edellä ajaen ihan kohtalaisen suorituksen ja pisteet meni mulle 7-5. Toisessa vedossa ajoin takana ja pysyin hyvin Uusi-Pohjolan perässä ja tulos oli 7-7. Pääsin jatkoon pistein 14-12.

Kuva: Juhapekka Haapoja

Välierissä vastaan tuli Ami Aalto, joka oli ajanut todella hyvin koko päivän. Ensimmäisessä vedossa ajoin edellä, veto onnistui todella hyvin ja pisteet menivät mulle 9-7. Toisessa vedossa ajoin takana hyvin seuraten Amin linjoja ja tulos oli mulle 9-7. Sitä myötä etenin finaaliin pistein 18-14.

Kuva: Jussi Nieminen

Finaalissa tuli vastaan kilpailun yllättäjä Jussi Nordberg, joka oli tiputtanut kaaviossa mm. D1GP-miehet Hokkasen ja Leinosen. Ensimmäiseen vetoon lähdin perässä ja entryssä tuli pieni virhe liiallisen varmistelun vuoksi. Omaksi onnekseni myös Nordberg teki virheen suorituksen lopussa ja pisteet menivät 8-8. Toiseen vetoon lähtiessä ajattelin, että nyt jos varmistelee niin saa unohtaa kisan voiton, eli täysiä lähdettiin ja suoritus onnistui todella hyvin. Nordbergin tehdessä pienen virheen pisteet menivät mulle 9-8. Finaalin voitto pistein 17-16.

Kuva: Juhapekka Haapoja

Alastaron kisan voitto tuli kyllä tarpeeseen. Välillä on jo tuntunut ainaisten tekniikkamurheiden vuoksi, että olis vissiin parempi pökätä naftaliiniin koko auto. Tämä oli kyllä täydellinen palkinto jokailtaisesta pajaamisesta.

Kuva: Jussi Nieminen

Suurimmat kiitokset Tomi “udo” Suuriniemelle ja Tero Rannelle, jotka on kyllä tehneet sen verran tuntia auton eteen, että niitä ei parane ruveta laskemaan…

Toritech Drift Team kiittää kaikkia sponsoreitaan, jotka tekevät ajamisen mahdolliseksi.

Toritech

Lds-Turbo

Martelius Exhaust

Laitehuolto Niemelä

Jannen Paja

Pub Doris

Tatun Pub

Woodagent Niemelä

Myräjä Motors

I.Haanpää

Wasamove

Tässä Juha Rintasen ykköspaikkaan oikeuttanut tyylinäyte FPDA R5 lajitteluista. Huhut hevosmiesten tietotoimistolta kertovat Nissanin pellin alla lymyävästä Supran 3-litraisesta moottorista löytyvän jo lähes 800 hepan pauhun. Totuudesta emme tiedä, mutta selvästikin kaluston ominaisuudet alkavat olla kohdillaan.

Sarjatilanne ennen viimeistä osakilpailua

Drift Team Tyrwään Tapio Murtoo johtaa sarjaa vakuuttavasti 88 pisteellä. Kiinnostuneille tiedoksi, Skydillac tulee myyntiin kauden päätteeksi.

FPDA Drift Series 2010 finaalit ajetaan 12.9.2010 Botniaringillä, veikkaa kilpailun viisi parasta kuljettajaa. Voittajalle lähtee Drifters Unleashed DVD!

Oikeasta ykkösestä saa 5 pistettä, kakkosesta 4 pistettä jne..

1 = 5p
2 = 4p
3 = 3p
4 = 2p
5 = 1p

Vastaukset yllä olevassa muodossa. Tasapisteissä nopeampi veikkaus voittaa. Veikkausaika umpeutuu 12.9 klo 9:00!

Osallistu kilpailuun!

Kaikkien aikojen Dorifto-karkelot Suomessa päättyivät muutama tunti sitten. 39 ilmoittautuneesta kuljettajasta paikalle ilmaantui 34, joista Mika Kivi, Tapio Syrjälä, Teemu Ahonen sekä Tomi Leinonen joutui jättäytymään teknisten murheiden takia pois lajitteluista.

Harjoittelusessiot päästiin ajamaan kuivalla, mutta harmittavasti sade ilmaantui paikalle lajitteluihin ja päätti jäädä leijumaan Alastaron moottoriradan yläpuolelle siksi aikaa kunnes kisat on sudittu alta pois. Muuttuvissa olosuhteissa ajetut lajittelut aiheutti monille kuskeille molemmista vedoista 0-pisteen suorituksen. Jussi Nordberg otti hieman yllättäin hienolla suorituksella 3. sijan lajitteluista.

Lajittelujen tulokset

1. Rintanen 91,5
2. Murtoo 87,0
3. Nordberg 84,0
4. Törmänen 82,5
5. Ranne 81,0
6. Viitala 80,0
7. Hokkanen 78,0
8. Haanpää 77,5
9. Vikman 75,0 (Vikman sijoittui paremmin huonomman arvosteltavan vedon entryn perusteella)
10. Laakso 75,0
11. Leinonen J. 73
12. Häuselmann 72,0
13. Uusi-Pohjola 70,5 (entry 117)
14. Peltola 70,5 (entry 109)
15. Valtonen 69,0 (entry 120)
16. Aalto 69,0 (entry 107)
17. Kivi Marko 67,5
18. Savolainen 66,5
19. Pöytälaakso 59,0
20. Lundqvist 52,0
21. Häggblom 47,0
22. Yli-Sipilä 43,5
23. Nikulainen 0,0
24. Säike 0,0
25. Vehviläinen 0,0
26. Teinilä 0,0
27. Martelius 0,0
28. Syrjälä J. 0,0
29. veikkanen 0,0
30. Halonen 0,0

Christian Valtonen ja SR20VET-FD3s (Suomen nopein drifteri?) ei osallistunut kaavioon teknisten ongelmien takia ja näin ollen sarjakärki Tapio Murtoo pääsi suoraan TOP8. Erittäin liukkaan asfaltin takia kaaviossa nähtiin lukuisia 0-pisteen suorituksia. Ensimmäisellä kierroksella tippuivat Rintanen, Törmänen, Viitala, Haanpää, Laakso, Peltola sekä Häuselmann jonka konepellin alta taisi löytyä kisan kovimmat vääntömomentit, hurjat 900nm ja risat.

Seuraavalla kierrokselle tippuivat Tapio Murtoo joka jäi pitkästi aikaa ilman pystiä, Simon Vikman, Janne Leinonen sekä Petri Uusi-Pohjola joka paukutteli edellisellä kierroksella uutta muotoa kadetin takaposkeen noin 47 renkaan avustuksella entry-mutkassa.

Ami Aalto ajoi jymy-yllätyksenä 4. sijalle, osittain onnettaren pienellä myötävaikutuksella sillä Juha Rintanen hankki niukasti itselleen 0 pistettä ensimmäisellä kierroksella Amia vastaan. Mutta ei 34 kuljettajan joukosta silkalla tuurilla 4. sijaa napata, täytyy siinä välillä vähän ajellakin. Kolmanneksi sijoittui Harri Hokkanen jonka teoreettiset mahdollisuudet sarjamestaruuteen säilyivät.

Finaalissa kohtasivat kaksi tällä ja viime kaudella reippaasti teknisiä vastoinkäymisiä kohdannutta kuljettajaa, Riku Ranne sekä Jussi Nordberg. Tasaisessa finaalissa voiton vei niukasti Riku Ranne. Tätä superkaksaria ei varmasti olisi kovin moni veikannut!

Onneksi olkoon!

1. Riku Ranne
2. Jussi Nordberg
3. Harri Hokkanen

Keskustele tapahtumasta!

Drift Matsuri on kolme kertaa vuodessa järjestettävä festivaali Ebisun radalla Fukushiman prefektuurissa Japanissa. Silloin kaikki hullut päästetään kerralla irti kahdeksalle radalle, joilla rengasta ohennetaan yötä päivää. Kuljettajien taso vaihtelee aloittelevista D1-tason sankareihin. Tässä kauden 2008 D1GP-mestarin Daigo Saiton näyte JZX90-treeniautollaan sparrikavereineen. Kuten kuvasta näkyy, lähellä ajetaan pikku osumista murehtimatta, ja aina vähintään täysillä. Ei ihme, että Japani on yhä ehdoton ykkösmaa driftingin saralla, tällaista omistautumista ei muualla näe!

Kuva: Raimo Miettinen

Mystinen voimasavua sylkevä MB W123 on herättänyt suurta mieleenkiintoa Suomen drifting-piireissä sekä “tois puolel jokkee” Driftworks ja Speedhunters-sivustoilla, jossa tyypillisimmät kommentoinnit kuuluvat; That is fukin epic!!!!, That’s fucking mental, love it!, This is awesome!, Oh, so strange, got to love it!

Yksi syy driftingin suureen suosioon ja vetovoimaan on monipuolinen kalusto, mistä 25 vuotta täyttävän Teemu Peltolan kilpuri on erinomainen ja todistetusti toimiva esimerkki.

Kuva: Janne Tuikka

“- Isällä on aina ollut mersu, joten sellaisen hankkimisesta päätin jo aika nuorena, olisikohan ollut mopokorttiakaan vielä. Eka mersu oli W123 farkku, 300 turbodieseli tietenkin. Se haettiin velipojan kanssa Tampereelta kun olin 17 vuotta. Sitä sitten tallissa ropailtiin 8kk, ja kyllä se vaan oli hienoin mersu mitä mulla on ollut. Sen jälkeen niitä on ollu paljon, ei jaksa edes alkaa laskemaan, järkiään dieseleitä kaikki. Tälläkin hetkellä, jos lähtee pihalta kaikki mersut laskeen, niin oiskohan niitä 15 kappaletta.”

“Driftingistä kuulin ensimmäisen kerran varmaan 2007 ja eipä se oikeen kiinnostanu. Voisko sanoa että ajatus dieselmersun rakentamisesta drifting käyttöön kiehtoi ensimmäisenä, ei niinkään ajaminen.”

“Ensimmäinen auto (190) haettiin syksyllä 2008 kiireellä tuttavalta ilman tekniikkaa joka oli aikonut tehdä siitä drifterin. Kun sain auton käsiin, niin neljä päivää sen jälkeen sillä ajettiin Jurvassa. Talven aikana sitä vähän paranneltiin, tai oikeastaan taidettiin ottaa se vain lumien sulettua talliin koivun alta.” Muistelee Teemu.

“Autossa oli vakio alusta ja vähän rälläkällä pätkityt jouset. Eteen laitoin vielä jousien sisälle jotkut volkkarin vanhat iskarit, kun ne sinne niin kivasti sopi. Moottorina toimi mersun 3.0 12v turbodiesel joka tuotti 4 tonnin paikkeilla 414hv ja 704nm Garretin GT40:llä. Voimansiirto oli 2.0 litraisesta bensakoneesta peräisin. “

Ensimmäinen kausi sujui Teemulta todella hyvin. Heikoin sijoitus X-treme Drift Challenge-osakilpailuissa oli kolmas ja kauden päätteksi juhlittiin mestaruutta. Vaikkakin kauden viimeisessä osakilpailussa Kouvolassa otettiin betoniseinästä mittaa. Kopsahduksesta selvittiin kuitenkin ilman henkilövahinkoja, kiitos vasemmanpuoleisen ohjauksen sillä tulokas-luokassa ei vaadita turvakaaria.

“Muutamia kierroksia kerkesin treeneissä ajamaan, koko ajan otin leveämpää linjaa ja lujempaa entryyn, kunnes loppu pito. Auto meni todella läjään mutta ajateltiin kuitenkin alkaa oikomaan sitä paikanpäällä. Kilpailunjohto ei antanut siihen lupaa, joten kisaan mentiin laina-bemarilla.”

Auto meni sen verran solmuun ettei halpaa koppaa kannattanut lähteä oikomaan, joten uuden kilpurin visiointi päästiin aloittamaan tyhjältä pöydältä. Koriksi valittiin se kaikista hienoin koppa mersun valikoimista eli W123.

Mersusta löytyy Mazdan RX8:n tarkoitetut D2 coiloverit, 850 Volvon hammastanko sekä Toyota Ariston etu-akseli.

“Pahennustahan tuommoinen dieseli aiheutti, joten ei ollut vaikea päättää mikä käyttövoima seuraavalle kaudelle tulee.”

Kuva: Tastula

OM606-moottori hommattiin -98 “Väyrysestä”. Avaamaton 3.0 litrainen 24v turbodiesel on toiminut hienosti sen jälkeen kun LDS-Turbo muokkasi ahtimena olevaa Garretin GT40.

Mersun oman Getragin antauduttua tilalle soviteltiin Tremecin TKO600.

Mersua ei ole vielä penkitetty mutta Teemu arvelee tehoa olevan hiukan enemmän kuin edellisessä autossa ahtopaineiden noustessa 2.5 bariin tuntumaan kunnon kuormituksella.

Kulunut kausi on mennyt uuteen autoon tutustuessa. Ensimmäisessä kisassa meni neljä vetaria, silloin kun paikalla oli vielä Mersun taka-akselisto. Lääkkeeksi alle vaihdettiin samantien Aristosta myös taka-akselisto. Navat, jarrut, vetarit ja perä on nyt siis isosta JDM-Toyotasta peräisin.

Kuva: Janne Tuikka

“Koko kesän on ollut ongelmia saada pitoa, vasta Rigan kilpailuihin säädettiin takapyörien campperit, ja menokin oli sen mukaista Rigassa. Lajittelussa 1. sija mutta itse kilpailussa tyhmä virhe ja spinnaus. Mutta nyt auto on juuri sellainen ajaa kuin haluan.”

“Kauden ehdottomasti parhaita hetkiä on ollut Kemoran finaaleissa, jossa tuli voitto ja sen ansiosta nousin myös sarjassa kolmanneksi.”

“- Teemu oli saanut Mersuun paljon vauhtia lisää, sillä en tehnyt ajossa varsinaisesti virheitä vaan hävisin ihan suoraan vauhdin takia nämä vedot.” Toteaa X-treme Trophy-mestaruuden voittanut Marko Hyvönen blogissaan.

“Ensi kaudelle lähdetään kyllä täysillä, talven aikana parannellaan vähän autoa ja yritetään saada hyviä sponsorisopimuksia.” Päättää Teemu.

Black Smoke Racing kiittää kaudesta kaikkia tukijoitaan:

LDS Turbo
Firenza
AT Promotion
Pelimies.fi
Kraak racing
TS Mekan
Automaalaamo A.Luoto
Autohuolto MEG
Ahola Transport
Koneurakointi Mikko Peltola

Teemun tuoreimmat kuulumiset löydät facebookista: Black Smoke Racing

Pitkiin aikoihin eniten maailmalla kohua aiheuttanut D1-osakilpailu R5/2010 Ebisussa julkaistaan tänään Optionin vol. 198 DVD:llä. Ainakin trailerin perusteella myös video vastaa hypetystä. Odottelemme innokkaasti ladattavan version julkaisua Sun-A.comin DVD-toasterissa.

Keskustele aiheesta

Optionin videot laillisesti netistä